maanantai 2. helmikuuta 2015

Emman kuulumiset / Blogin lopetus

Hei kaikki! Nyt pikaisesti päivittämään Emma-leonbergin viimeisimmät kuulumiset. Samalla "taputtelen" tämän blogin lopullisesti pois, eli tämä on viimeinen päivitys.


Emmalle kuuluu hyvää! Se täyttää nyt helmikuussa 3 vuotta. Vuosi sitten kävimme lonkka- ja kyynärkuvissa. Niistä tuli loistavat tulokset 0/0 ja A/B. Hyvä Emma! Silmät on vielä tutkimatta.





Emmasta on myös tullut isosisko! Lokakuussa laumaamme liittyi pikkuinen Vilma. Vilma on rodultaan Welsh corgi cardigan, värityksenä tricolor. Virallinen kennelnimi on Kiiramannan Iitin Tiltu.









ihanat <3




Tyttöjen yhteiselo sujuu todella hyvin! Aluksi Emma leikki Vilman kanssa liian rajusti, painoi tassulla selkää, jne. Sitten Vilma reipastui ja alkoi retuuttaa Emmaa hännästä, korvista, peppuvilloista, jne. Emman piti opetella antamaan Vilmalle takaisin samalla mitalla :D Nyt meillä painitaan nätisti (Emma sätkii maassa jalat kohti taivasta ja Vilma tekee hyökkäyksiä sen kimppuun vuoroin oikealta ja vasemmalta) ja mennään välillä jopa hippaa.


Ruuan suhteen ei ole mustasukkaisuutta, kun molemmilla on omat sapuskat. Vilma vain on sellainen orava, että se piilottelee kaikkia hyviä herkkuja pitkin kämppää, unohtaa ne herkut sinne piiloon ja sitten Emma käy syömässä ne parempiin suihin. Jos näille antaa kokonaiset possunkorvat, niin Emma ahmii ensin omansa ja käy sitten nappaamassa Vilmalla kesken olevan korvan. Vilmalle pitää aina lohkaista pienempi pala korvaa, jotta se saa sen syötyä samassa ajassa kuin Emma omansa. Lenkilläkin homma sujuu, paitsi mulla ja Samilla on aina talutushihnat solmussa. Koirat osaavat mennä kyllä ihan nätisti... ;)


Nyt aikuisuuden myötä Emmalla on ilmennyt yksi käytösongelma. Se ei hyväksy pelkääviä ihmisiä lähelleen. Emma aistii lenkilläkin  jo kaukaa, jos vastaantulija jännittyy, ja silloin alkaa haukkuminen. Emman käytös ei ole aggressiivista. Se ei käy päälle, mutta ilmoittaa kyllä äänellään, jos haluaa toisen pysyvän kaukana. Lisäksi se ei siedä suoraa katsekontaktia (silmiin katsomista) vierailta ihmisiltä. Otin ongelman hoitaakseni ja olemme käyneet tammikuun ajan koirakoulussa opettelemassa yleistä rauhoittumista ja kontaktin ottamista. Koirakoulussa kaikki sujuu hyvin. Emma on ainoa narttu, muut koirat uroksia ja saahan siellä aina nameja, kun tottelee äiskää! Ihan paras paikka! :D


Koirakoulu tuo selvästi uutta sisältöä ja innostusta Emman elämään. Olen pohtinut jonkun uuden harrastuksen aloittamista, paras voisi olla jäljestäminen. Kaverikoiraksi tms. siitä ei selvästi ole.  Mutta mulle se on maailman paras koira ja ihanin karvaturri, mitä maa päällään kantaa <3


Hyvää Vuotta 2015 kaikille karvakorville ja heidän omistajilleen nyt ja jatkossa. Tämä blogi ei enää päivity.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Kesä meni jo...

Hhrrrrrr! Hämäännyin aamuisesta auringon paisteesta niin pahasti, että astuin ensin ovesta ulos pelkkä t-paita päällä. Tein ovella täyskäännöksen ja hain päälleni hupparin ja vielä kaulahuivinkin. Varmistin vielä lämpömittarista lukemat ja ulkona oli VAIN 9 astetta plussan puolella... Vielä pari viikkoa sitten aamulenkille saattoi lähteä ihan huoletta t-paidassa.

Eli kesä tuli ja meni. Kohti märkää ja kylmää syksyä mennään. Menneeseen kesään mahtuu paljon tapahtumia, joten käyn niistä läpi tärkeimmät:

1. Emma ei tänäkään kesänä oppinut uimaan. Harmin paikka. Tuo koira ei vaan uskalla irroittaa takatassujaan pohjasta ja anna veden kelluttaa. Hankin sille jopa kelluntaliivit, mutta ei nistä mitään apua ollut. Emman ainoa "sukellus" tapahtui niin, että Sami yritti laittaa sille liivejä liukkaalla laiturilla. Emma ei moisesta toimenpiteestä tykännyt, joten se väisti vähän liikaa ja molskahti veteen.

2. Emma tapasi ensimmäistä kertaa tätinsä ja setänsä. Samin äiti ja sisarpuolet kävivät Suomessa  ja vietimme heidän kanssaan päivän mökillä.

3. Korttelissamme vierailee kettu! Näin sen ensimmäisen kerran kesäkuun lopulla, samana päivänä, kun terassia rakennettiin. Kettu oli livahtanut takapihallemme jostain aidan kolosesta, eihän sellainen eläin kovin suurta reikää tarvitse mahtuakseen siitä läpi. Yllätin ketun haistelemasta Emman leluja, hurja vahtikoira oli itse sisällä nukkumassa autuaan tietämättömänä, että hänen tontillaan on tunkeilija. Avasin takaoven, niin kettu pakeni naapurin puolelle turvaan ja katseli minua sieltä käsin. Huomasin, että ketturaasulla ei ollut häntää! Tai ainakaan se ei ollut kovin paksu. Säikähdin, että sillä saattaisi olla kapi.

Soitin siitä paikalliseen metsästysseuraan ja sieltäkin ehdotettiin hännättömyyden syyksi joko kapia tai sitten kettu on niin nälkiintynyt, että sen hännästä on pudonnut kaikki karva. Tämän perusteella he eivät tulleet vielä loukottamaan sitä, mutta käskivät ottaa heti yhteyttä, jos kettua vielä näkyy ja se vaikuttaa selvästi kapiselta.

En ole nähnyt kettua enää sen jälkeen, mutta naapurit ovat toisinaan tehneet siitä havaintoja. Olen yrittänyt skarpata ja siivota aina iltaisin kaikki Emman lelut ja herkut turvaan, ettei repolainen vie nitä mennessään. Kerran Emman kongi löytyi naapurin trampoliinin alta ja kerran se löytyi haudattuna etupihan kukkapenkistä. Yksi pehmolelu on mystisesti kadonnut. Liekö se hukkunut mummun ja papan pihalle tai sitten ketunpoikaset ovat saaneet siitä riepoteltavaa.

4. Meillä yläkertaprojekti etenee kovaa vauhtia. Samin kanssa eilen päätimme, että sitten kun yläkerran katto- ja seinäpaneelit ovat paikoillaan, eikä yläkerrassa tehdä enää pölyttäviä sirkkelihommia, niin suurennetaan olohuoneen katon reikää ja tilataan portaat. Näin Emma pääsee osallistumaan pintatöihin, eli maalaamiseen ja tapetointiin. Se yhä osoittaa mieltään tikkaiden juurella, kun muut kiipeää ylös karkuun, eikä hän pääse perässä.

Loppuun vielä vähän kuvakimaraa:












keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Emman terassi

Mä olen maailman huonoin äiskä, kun en saa koskaan aikaiseksi päivittää pienen lapseni kuulumisia! Emmalle nyt tosin ei kuulu mitään kovin erikoista. Välillä on liian lämpimiä päiviä ja pikkuhiljaa Emma alkaa ymmärtää, että joskus on parempi vetäytyä suosiolla sisälle viileään, kuin kärsiä pihalla kuumuudesta.

Sami ja minä olemme olleet taas ahkeria ja teimme hienon takaterassin! Itse terassin ja sen perustusten tekoon saimme apua Teemu-enolta ja Päiviltä. Kiitos heidän työpanoksensa, terassi valmistui parissa päivässä. Minä ja Sami sitten askartelimme kaksistaan terassin sivuille näkösuojat. Näkösuojien ansiosta Emmalla on nyt aamupäivisin laajempi varjoisa alue, jossa se köllii ja nauttii kesästä. Mitäs tykkäätte?




Hauskinta oli seurata miten Emma totutteli terassiin. Ennen terassia tuolle meidän takaovelle oli ainakin puolen metrin nousu, mikä tarkoitti sitä, että Emman piti ottaa ihan reipas loikka kun se halusi ovesta sisälle. Alkuun se ottikin terassin pinnasta loikkia sisälle, ilmeisesti vanhasta tottumuksesta. Päivässä se kuitenkin tajusi, että nyt terassilta voi vain köpötellä suoraan sisälle ja takaisin, ilman loikkia. Aluksi Emma ei myöskään halunnut ottaa terassilla yhtään turhia askelia, vaan se kipitti suorinta tietä terassin poikki ovelta nurmikolle. Sitten yhtenää iltana pyydettiin "naapurin pojat" Miska ja Semi leikkitreffeille. Miska ja Semi eivät arastelleet uutta rakennelmaa, joten niiden perässä Emmakin uskalsi talsia lautarakennelmalla. Samalla tuli myös testattua terden kestävyyttä, kun kolme koiraa pyöri sillä ympyrää.

Lisäksi tuon terassin askelma tuli sattumalta optimaaliselle korkeudelle Emman ruokinnan kannalta. Olen tarjoillut koiralle iltalenkin jälkeen ruuan ja veden tuohon askelmalle, jolta se pystyy hyvin seisten juomaan ja aterioimaan.

Yhtenä aamuna päästin Emman aamupissalle, mutta se ei halunnutkaan enää takaisin sisälle, joten annoin sen jäädä takapihalle nauttimaan viileästä aamusta. Menin itse vielä hetkeksi sänkyyn makoilemaan. Pian terassilta alkoi kuitenkin kuulua ihmeellistä kolinaa. Pian kolina taukosi ja menin katsomaan mitä se Emma oikein remontoi. Emma oli tehnyt itselleen makuusopen rottinkisohvan taakse, missä oli varjoisaa. Se oli puskenut itsensä seinän ja sohvan väliin, missä se köllötteli tyytyväisenä :D

Teemu-eno aloitti armeijan. Se olisi kyllä ihan Emman paikka! Siellä saa luvan kanssa möyrytä metsässä ja tonkia sammalmättäitä ja mikä parasta, ruuaksi on usein maksalaatikkoa! Pääsisiköhän tuollainen pieni koiraneiti inttiin? Eno on sotilaspoliisissa, joten eikö Emmasta voisi tulla sotapoliisikoira..??

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Ylioppilaita :)

Teemu-eno kirjoitti ylioppilaaksi ja lauantaina tuota saavutusta luonnollisesti juhlistettiin. Ei ole Teemu mikään turha jannu, sillä yo-todistuksella sai suoraan opiskelupaikan TTY:ltä. Myös Teemun tyttöystävä Päivi ja serkkumme Pyry pääsivät ylioppilaiksi. Onnea kaikille kolmelle, mutta kyllä se valkolakki pukee parhaiten meidän Emmaa ;)







Juhlien ajan Emma olikin ensimmäistä kertaa vieraalla hoidossa, tähän mennessä kun hoitopaikka on järjestynyt joko jonkun sukulaisen luota, tai sitten kaverini on hoitanut Emmaa. Nyt kaikki sukulaiset olivat meillä juhlimassa, enkä viitsinyt kaveria vaivata, koska Emmalla on yhä juoksut. Mummulan lähelle oli onneksi perustettu pieneläinhoitola, jonne sain Emman päiväksi.

Vein Emman hoitolaan aamulla yhdeksältä. Paikassa oli omia koiria ja muutama muukin hoitokoira "juhlapakolaisina", eli meidän mummu ei ole ainoa, jonka mielestä hienot puvut, kermakakut ja koirat eivät sovi yhteen...
Jätin Emman sinne sydän särkyneenä, koska se raukka näki omasta "kopistaan" kuinka ajoin pihasta pois. Kuulin sen vikinän autoon asti :(

Kun sitten viiden aikoihin lähes kaikki vieraat olivat jo käyneet, kävimme papan kanssa noutamassa Emman kotiin. Ensin se varovasti hiipi koppinsa verkolle kurkkaamaan, että kuka siellä oikein häntä huhuilee. Sitten kun se nuuhkaisi papan kämmentä, niin raukka oli lähteä kaikista karvoistaan irti: häntä ei ollakaan hylätty tänne! Voi sitä iloa ja riemua!

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Ihmiset "tuunaa" pihaa ja Emma valvoo

Koko toukokuu on mennyt enemmän tai vähemmän ulkona hommia paiskiessa. Onneksi välillä sataa tai on käytävä ruokakaupassa ja muilla asioilla, niin tulee niihinkin hommiin vähän taukoa.

Meillä on tehty pensasaitaa, perennapenkkiä ja kylvetty uusia nurmialueita. Viime kesälle oli niin paljon kaikkea muuta puuhaa, kun talo piti maalata ja yläkerran rakentamista aloitella. Nyt on nättiä, kun pihalla on vähän muutakin kuin vain pelkkää soraa ja nurmikkoa!

Emma on toiminut taas vastaavana työnjohtajana näissäkin projekteissa. Se enimmäkseen makoilee milloin missäkin, vähän sen mukaan mistä löytyy varjoa. Välillä se käy tarkistamassa, miten työt etenevät ja  katoaa sitten taas varjoon köllimään. Joskus Emma käy maate keskelle kaivettua aluetta, koska juuri  esiin saatu savimaa on tietysti hyvän tuoksuista sekä ihanan kosteaa ja viileää. Onneksi se kyllä väistyy, kun lapiot ja haravat tulevat liian lähelle.

Täytyy koputtaa puuta: kaikki tehdyt istutukset ovat saaneet olla rauhassa. Karvainen pieni puutarha-apulainen ei ole käynyt muokkaamassa perennoja tai kesäkukka-asetelmia mieleisikseen. Yksi perenna oli keikahtanut kumolleen, mutta se menee osittain Samin piikkiin, koska tämä potkaisi kerran pallon penkin keskelle, jonka Emma tietysti kävi sieltä noutamassa.

Aurinkoa on piisannut ja lämpöä myös. Olemme koko perhe pitkin päivää sen verran monta tuntia ulkona, että emme ole käyttäneet Emmaa enää iltapäivälenkeillä. Kun silloin on niin kovin kuumakin. Emma saa laatuaikaa aamulenkeillä ja iltalenkillä, joskus ollaan pidetty taukoa puutarhatöistä ja potkittu kimpassa palloa.

Emma-raukalla on nyt elämänsä toiset juoksut. Koira tuntuu muuten voivan ihan hyvin, mutta se on kovin yksinäinen, kun nyt ei saa leikkiä naapurin poikakoirien kanssa. Sen parhaita kavereita ovatkin nyt pehmolelut, joita se sitten kurmuuttaakin oikein olan takaa. Saas nähdä kuinka moni niistä on juoksujen loputtua enää ehjiä :D

Loppuun vielä vähän kuvia: